Kun kevät saapuu, se on ilo. Elämän syntymää. Valo. Ja USKO.

Oma uskoni on lapsena juurrutettu. Äidinmaidossa. Suvun keskuudessa. Frederikinkadulla.

Välillä se on ollut koetuksella ja usein syy löytyy itsestäni. Synneistä. Vääristä teoista. Mutta kiitollinen olen siitä, että moraali käsitteenä on ollut hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää.

Vaikeuksien hetkellä olen kysellyt oman Jumalani suhteen epäilyjä. Miksi? Miten? Milloin? ja Miksi? Hyvien hetkien ääressä kiitellyt Häntä antamista.

Tuskissani rukoillut, eri uskontokuntien sanomaa. Ei rajoja. Ja parhaimman avun saanut tyyneysrukouksesta. Jumala suokoon tyyneyttä asioita, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin ja viisautta eroittaa ne toisistaan. Kiitos. Ja aamen.

TOIVO on olemassa. Joskus se tapahtuu yllätyksellisesti kuin ihmeenä, joskus valtaa mielen kirkkaus. Toivo on kirkkautta. Ihmeiden aika on aina tulevaisuudessa. Ja oma tulevaisuuteni on ollut viime vuosina tämä päivä. Jo kuukautta vaille 20 vuotta. Tämänkaltaiselle ihmisille 20 vuoden raittius on pitkä matka, mutta siitä saan olla kiitollinen ystäville, tukijoille, ja lähellä oleville. Yksinäni en pärjää, siitä olen varma. Alkoholismiini tarvitsen apua, raittiinakin ja koko elämänkaareni ajaksi.

Toivo on ollut siis matkassani mukana. Ihme kaveri. Alitajunnasta kumpuaa Jose Felicianon tulkinta ja suomalainen käännös. Siinä menee sanat jotenkin näin, että en aina jaksa oikein ymmärtää, kun rakkautta saa ei löydy sitä haluavaa...

RAKKAUS on suuri sana. Lämmin ja kuumottava. Kuin kevään aurinko. Pakkasten jälkeen.

Minua on rakastettu. Äiti, harvemmin kai isä. Mutta kumminkin. Kenties sisarukset, sukulaiset, läheiseni?

Vaikka kaikille heille olen aiheuttanut varmasti pettymyksiä. Ihan tarpeeksi.

Tässä iässä ne ovat uskoni, toivoni mukaan jo vähentymässä. Pienemmiksi puroiksi. Kuivuakseen lopullisesti.

Mutta miksi kysymysmerkki?

Joskus tuntuu, tänä yönä vielä enemmän, että Jumalaa ei ole.

Se tunne on vahva, kun kuulee surullisia viestejä.

Ihmiseltä, joka uskoo, toivoo ja rakastaa. Joka hymyilee, nauttii ja uneksii. Joka taistelee ja on esimerkillinen joukkuepelaaja. Kannustaja ja rohkaisija.  Jonka teot ovat sanoja suuremmat. Hänen ilonsa on ollut aina tarttuvaa. Hyväntuulisuutta tulvillaan.

Sanattomaksi menee, hiljaiseksi vetää.

Mutta nyt Jumala, jos koskaan, anna IHMEEN TAPAHTUA!