...JUU, jengiä valui kuin pipoo ( lähinnä keltamustia), vaikka sekä kotijoukkueen ja vierasjoukkueen sarjatilanne ei kovin häävejä olleet. Mutta se fiilis. Pari tuntia matsin alkuun, ja jengi hoilasi, lauloi ja olutta joi.

Peli oli kotijoukkueelle juuri niin vaikea, kuin olettaa saattaa. Sarjan viimeisenä majaileva punavalkee Ahlen, tuli puolustaen, ja varsinkin kymppi, sellainen ikiraataja teki duunia oikein olan takaa. Niinhän siinä sitten kävi. Nolla Kaksi pataan ja koettiin merkillinen näytelmä. Viimeiset 15 minuuttia 21.000 kotijoukkueen kannattajaa istuivat ja mököttivät, ja vain kolmisenkymmentä vierasjoukkueen fania ilakoi. Matsin päätyttyä koko keltamusta jengi sai hirveät buuakset. Ihan nolotti.

Vaikka matsimakkara syötiin, nälkä tuli. Kun saatiin auto parkkiin, mentiin Zagrebiin. Siis ravintolaan. Olihan ruuat. Tulista, ja maukasta. Ystävällinen henkilökunta katsoi meihin, ja arvasi heti, suomesta perkele. Oli näet kaksi Kekkosen näköistä miestä ja yksi Vanhanen. No jälkiruaaksi jäätelöö, sillä siisti ja nukkumaan.

- Jukka, Jukka, lainaatko Diegoo... Myöhästyin kuorsaus kuului jo.

Aamulla totuttuun tapaan varhainen herätys. Kello neljä, eikä ketään liikenteessä. Onneksi Jore oli jemmannu muutaman röbön, sauhuttelin, ja yritin käpristellä aamupalalle, joka alkaa 8.00. Hotelli Marxin henkilökunta kattoikin maukkaan ja kauniin aamupalan. Enpä ole nähnyt niin paljon muovikukkia, marmorijoutsenia ja kaikenlaista tilpehööriä aamiaispöydissä. Kahvi oli hyvää, samoin juustot. Ja ne tuoreet sämpylät.

Minne sitten. Ei ku menox rajan yli Belgiaan. Lierseen...