Kun Sofi Oksanen purkautui tanskalaisessa mediassa, härmässä nousi häly. Että mekö muka sellaisia? Juodaan viinaa ja hakataan naisia. Juu juu. Jouluna suomalainen kävelevä, entinen hyppäävä, MESTARI, näytti taas miehen mallia. No, tapauksen yksityiskohdista minulla ei ole tarkempaa tietoa, siis vittuiliko rouva Tapola vai ei, ja kuinka paljon? Kuitenkaan se ei edellytä väkivaltaa väkivallan sisälle. MATTI NYKÄNEN, naisten, yleensä kenen tahansa hakkaaminen siis pahoinpitely on sieltä ahterista.

Joskus ajoittain olen tuntenut voimakkaita tunteita MESTARIA kohtaan. Varsinkin Helsingin Olympialaisten 50-vuotisjuhlien aikaan. Sain haastatella häntä. Hän haisi. Siis viinalle ja minua harmitti. Sekaisin kuin Gagarinin ukko. Vertaus on avaruudellinen. Mutta Matin elämä on sinänsä jo tähteellistä. Nyt vain niitä tähtiä ilmeisesti kokee myös rouva ,tiuhaan tahtiin.

Mikä suomalaisia naisia vaivaa? Siis kuinka paljon ja usein he kestävät miestensä juomista, hakkaamista ja paskanpuhumista. Liian paljon. Se taitaa olla sisäänrakennettu Florence Nightingale-ilmiö. Siis tulkaamme enkeleiksi hyväksymällä mitä tahansa milloin tahansa. Jos saisin tehdä opuksen, siis sellaista mitä Matti Nykäsen ympärille on kudottu, kirjoittaisin pelastautumisoppaan naisille. ÄLÄ KOSKAAN  ota ryyppäävää äijää partneriksi. Se on saatana elämän loppu.

Tiedän ihan kokemuksesta kuinka vittumaisen vastuuton ihminen ryyppäävä mies on. Jos se ei hakkaa, niin se pettää, jos se ei petä, niin se hakkaa. Ja puhuu lähes poikkeuksetta paskaa. Ja kuka sellaista voi auttaa. Ei, ei, ja ei! Ei yksikään äiti, ei yksikään tyttöystävä, ei yksikään vaimo tai vaimoke, rakastajattarista puhumattakaan. Mutta ammattiauttaja, ja hän voi olla nainen. HAE MATTI APUA. Tunnen hyviä jeesaajia, jos sulla ei oo tietoo kuin oman elämän suuruudesta. Se suuruus on sokeaa. Kuin hyppäisi myötätuuleen. Lennä jo...