Tutustu myös kirjalliseen tuotantooni!
JARI, AULIS ja jokunen muu...

 

Koskettava kuva. Hetki. Kaksi sankaria eri aikakaudelta. Maailma. Jalkapallo. Herrasmiehet. Auliksen katse kohdistuu Jariin.

Molemmissa eletty elämä. Maaleja, erinomaista pallonkäsittelyä, pelisilmää ja älyä.

Mene ja tiedä. Kuka mestari? Tai joku muu. Hyypiä, Tolsa, Juhani Peltonen, Heikki Suhonen.

Nimet rakentavat historiaa. Niissä minä elän.

Jos elämää on, niin Armahda minua. Anna hyvä ikääntyminen. Vie katkeruus pois.

Rukoilen ja pyydän, vaikka tuskin tunnistan Jumalaa, joka armahtaa, uskoo siihen tai ei.

Maailma on mestareita. Mestarit eivät koko maailmaa. Luonteessani on yksi omituinen piirre ( Ehkä enemmänkin).

Se kiusaa. Se ahdistaa. Se valvottaa. Se antaa voimaa. Vaikka tätä ette uskoisikaan.

Minulla on ikävä häviäjiä. Pelin, elämän ja arjen.



Mistä se tulee, kun vitutus kaiken maailman gaala-iltoihin, nykyurheilijoiden palkkioihin, kasvaa ja kasvaa. Katkeruudesta, kateellisuudesta, menneestä ja kuoleman pelosta? Kun palkintoja jaetaan, objektiivisuus katoaa. Kuin KIVEEN HAKATTUJA. Hyvä veli systeemi toimii, vaikka Kekkonen on kuollut. Kekkonen elää. Eläköön.

Minua ärsyttää jälkihiki. Niin olohuoneessa, kuin television äärellä. Jälkihikeä sain maistaa tarpeeksi tuhansien tuoppien jälkeen. Jotkut kysyivät minulta miksi Pasi Rautiainen jätti hyvästit Tepsille. Vastauksen tietää vain Pasi. Vaikka olen totaalisen "kyrpiintynyt" Rautiaisen hehkutukseen, täytyy myöntää. Mies tekee mitä tahtoo. Ja siinä hänen suuruutensa. Kuten Jarin, Auliksen, Samin ja monen muun.

Siinä heidän menestyksensä salaisuus. Eikä kysymys ole hyvästä taikka pahasta. Ehkäpä rahasta?

Mestarit kuolevat. Häviäjät katoavat. Julkisuuden valokeila surmaa herkät ihmisen. Sulattaa ja niin syntyy uusi mestari. Unohtaminen on joskus inhimillistä. Usein hyväksyttävää. Mutta sankareiden yläpuolelle nousee aina joku, joka on elänyt voimakkaasti, uhmakkaasti, kuitenkin ääretön herkkyys sisällään, syvällä sielussa. Vajoten alas, nousten askeleen kerrallaan, löytääkseen itsensä lopullisesti tarpeettomuuden taivaassa.

 

Minä ikävöin Garrinchaa, Tarmo Uusivirtaa, Arto Tolsaa, Toni Arimaa.



Tony Halmeesta en ole varma.



 

 

LAST_UPDATED2