lauantai, 29 elokuu 2015 08:12

Katsaus Veikkausliigan loppukauteen

Kirjoittanut
Kotimaisessa Veikkausliigassa tilanne on tänä syksynä mielenkiintoisempi kuin vuosiin. HJK ei ole vieläkään karannut ylivoimaiseen pistejohtoon muilta, sillä SJK ja RoPS ovat edelleen iskuetäisyydellä. Myös häntäpäässä tilanne näyttää entistä mielenkiintoisemmalta, nyt kun VPS sai käännettyä tappioputken tasapelien kautta voitoiksi. Sekä putoaja että karsija ovat täysin auki.    
tiistai, 16 joulukuu 2014 08:40

Armollista Joulua

Kirjoittanut
Niin saapuu jälleen joulu. Hiljaisuus ja läsnäolo. Yksinäisyys ja yhteisöllisyys. Lepo. Rauha. Joulun sanoma on kestävä. Kiitos siitä. Tämä vuosi on piakkoin jälleen takana. Yksi täyteläinen vuosi, joka elämyksineen jättää muistiin vahvat muistot. Legendapelin tuoksinnassa tunsi itsensä jälleen pikkupojaksi. Haaveet täyttyivät. Läheiselleni olen kiitollinen tuesta, samoin ystäville. Raitistuneena alkoholistina selvä päivä ei ole koskaan itsestään selvyys. Eräs hienoimpia hetkiä oli Kalevi Lehtovirran, entisen jalkapalloammattilaisemme kohtaaminen. Wau! Hän elää. Nykyisten palloilijoiden tapaamisessa olen saanut kokea respektiä. Hieno tunne. Toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja onnelista uutta vuotta 2015! Armoa! Ps. kuvassa Adil ja Atik Haagassa 1960-luvun alkupuolella.
tiistai, 19 elokuu 2014 14:59

Proffia!

Kirjoittanut
Ammattilaisuus oli monella jo haaveena, kauan kauan sitten. Jalkapallossakin. Joidenkin unelmat murhasi sota, joidenkin kohdalla seura/liitto/tms...! Ensimmäisten ammattilaisten joukossa oli Aulis Rytkönen.  Sain olla tiiviissä yhteydessä mieheen 5 vuoden aikana ( 1974-1979). Hän toimi HJK:n valmentajana sekä johdatti meitä joissakin peleissäni A-maajoukkueessa ( 1978). Saldo oli upea. Kirjoitin 5 sivua tarinaa muistista sekä nojautuen Erkki Alajan mainioon kirjaan Monsieur Magic. Samalla tietysti suuri kiitollisuus Aulista kohtaan kasvoi entisestään. Mutta kaikki ei ole aina niin helppoa. Mietin, miten ihmeessä en osannut arvostaa häntä pelaajana, silloin kun oma egoni pullisteli lehtien otsikoissa. Olen miettinyt ja miettinyt, ja tullut siihen johtopäätökseen, että yksi syy oli Auliksen oma vaatimattomuus oman peliuransa suhteen. Kertaakaan en kuullut hänen mainitsevan omista suorituksistaan tuon viiden vuoden suhteen aikana. Toki omalla itsekeskeisyydelläkin oli sijansa. Soitin "terapian" tarpeessa Erkille. Hän tietysti ystävällisenä ihmisenä lohdutti, että emme me muutkaan. Mutta lisäsi yhden tärkeän pointin. Auliksen aktiiviajoista ammattilaisena (TOULOUSE 1952-1960) eivät ilmeisesti lehdet-puhumattakaan muusta mediasta- kirjoittaneet paljoakaan. Tänään on maailma toisin. Luin koskettavan kirjoituksen IIsalmen Sanomien yleisönosastosta muutama päivä sitten. Siinä nuoren pojan äiti kertoo hienoista kokemuksista ja matkasta (Iisalmi-Helsinki) sekä hehkuttaa upeasti HJK-Barcelona peliä. Kirjoitus päättyy kuitenkin suunnilleen näihin sanoihin: " on hienoo, että täällä Iisalmessakin paikallisen  Pallokerhon toiminassa kasvaa uusia Messejä sekä Neymareita!!!!  En tiedä, aloinko itkemään surusta vai ilosta!  
torstai, 17 heinäkuu 2014 19:49

Nuoruus

Kirjoittanut
Naapurin Risto ja Veka, veljeni Adil ja yläkerran Paavo. Kaikilla meillä oli musiikki sielussamme pienestä pitäen. Oltiin Ryytimaantien ja kujan pihapiireissä täynnä intoa, kun Woodstock kolahti Cinema Savoyhin. Laajakangas ja musa täysillä. Voi sitä värien ja sointujen ilotulitusta. Tietääkseni meistä kenestäkään ei tullut muusikkoja, Risto kai sitä eniten aikuisiällä harrasti. Mutta ei ammattimuusikkoja. Meistä tuli "anssikeloja", siis tiedättehän sen biisin! Yritettiin kasaa toki Paavon kanssa kasata bändiä huikeimpana Mahavishnu aikana. John Mclaughinin kitara ja taisi olla itse Billy Cobham rummuissa. Ei osattu, mutta soitettiin playbackina. Hyvin toimi autotallissa. Sitten saatiin tutustua Isokynä Lindholmin tuotantoon. Soololevyihin ja RockandRoll Bandiin. Ensimmäisen Daven bändin Ferriksen ja Ferris Wheelin musa ei vielä silloin kolahtanut. Nyt...kyllä. Musiikki on antanut paljon, vaikka soittotaitoa ei ole. Sormilla osaa pikkaisen naputtaa tambuuriinia, mutta siinä kaikki, eikä sitä pidä todistaa tuhansilla kokeiluilla. Olen kuitenkin varma, että ilman musiikkia, elämäni olisi monta sointua köyhempää. Johnny Winterin eilinen kuolema, jonka tänään sain tiedoksi, pysäytti ajan. Hetkeksi. Suuri kiitollisuus kaikesta koetusta, varsinkin Hänen musisoinnistaan elää rytminä veressäni. Askeleet, joiden tahdin määrää joskus hetkittäinen ahaa elämys, ovat johdattaneet minua usein lähelle huippumusiikoiden ytimiä. Heidän herkkyys on usein haavoittuvaista. Heidän mielensä on kiinni luovuudessa ja soitossa, joka kaikuu kuulijoiden sisällä ajattomana. Niin kuin Johnny Winterin. Kitaristeja tulee, kitaristeja menee. Mutta aina joidenkin taito on toista isompaa. Ja Suurempaa. Olen missannut paljon päihteellä. Monet konsertit ja keikat olisivat näin jälkiviisaana olleet paljon muistorikkaimpia kuin kännissä. Siitäkin syystä Ilosaari-rock maistui makelle. Mutta jotain jäin kaipaamaan. Hendrix, Järvinen, ja Winter. Onneksi heidän soittonsa elää vinyyleillä. 
tiistai, 15 heinäkuu 2014 06:53

Musiikin messimäinen tatsi

Kirjoittanut
Aina kun kuulee ja näkee ja kokee musiikin alalta jotakin koskettavaa, tulee aika nopeasti mieleen vihreän veran taianomainen ote. Ja päinvastoin. Musiikki syttyi sieluuni 1960-luvun puolessa välissä. Se tarttui heti puseroon. Sen ilo, sointi ja kaunis maailma asettui kehooni, pysyäkseen siellä viimeiseen hengenvetoon asti. Löysin Siilinjärveläisen marketin ilmaishyllystä 9 kpl jazz-levyjä. Vein ne vinyylisoittimen viereen, pistettiin kone soimaan terassille ja aurinko loisti muusikkojen kera kilpaa. Sakari Kuosmanen järjesti peliin Suonenjoelle, kohtasin Kari Tapion pojan Joonan, joka sympaattisesti järjesteli tapahtumaa paikan päällä, näin kuinka yli kasikymppinen sanataituri maalaili pelissä kuin messi ja kuuntelin olut-teltassa Viktor Klimenkoa, toki limua juoden.  Aurinko laski länteen ja seuraavana päivänä Timo Kämäräinen oli järjestänyt keikan Ilosaari-Rockin telttaan. Jännitti, mutta vapaus sekä rentous otti vallan, kun kuuntelin Timon soittoa Olavi Uusivirran bändissä. Rollarirunoja oli todella mukava lausua, kun kitara soitti ilmaan mahtavia sointuja. Kiitos Timo! Ja kiitos myös haastattelusta Tommy Lindgrenille. Hänen kysymyksensä olivat syvällisiä! Mutta se yhteys futikseen. Kisat ovat ohi. Saksan mestaruus ei yllättänyt sitten ketään. Enemmän oltiin vihaisia Messin valinnasta. Hmm...parhaiden valinta on aina makuasia. Laittaa nyt satoja pelaajia paremmuusjärjestykseen. Kaikesta kohusta huolimatta ja juuri siitä syystä minulle Messi on paras. Hänen ylivoimainen kehonhallinta, pelisilmä ja äly tekevät pelistä seuraavaan vaikuttavan elämyksen katsojalle. Hänessä roikkuu usein enemmän kuin yksi pelaaja, ja siitä huolimatta jokainen hetki pelissä on taikaa. Ihan niinkuin soittamisessa. Yllätyksiä ja improa sekä tarkasti nuotitettua. Maailma on siis tällä hetkellä musiikkia ja kulttuuria. Pikkaisen futistakin. Jos näillä kulttuurillisilla elementeillä saataisiin edes hetkeksi pysäytetyksi väkivaltainen kierre Afrikassa, Lähi-idässä, Itä- Euroopassa se toisi lohtua ainakin niille miljoonille sodasta kärsiville. Musiikin voimaa koin 1960-luvun lpooupuolella, kun WOODSTOCK räjähti elokuvateatterissa silmien eteen, vuotta myöhemmin jalkapalloilun MM-kisat Mexicossa. Olisipa hienoa, jos saksalaiset maailmanmestarit olisivat loppuottelun päättyessä nostaneet vaikkapa Blatterin silmien edessä lakanan LOVE AND PEACE tahi aloittaneet laulamaan Plastic Ono Bandin Give Peace a Changea...  Onhan silläkin valtiolla takanaan valitettavan väkivaltaista historiaa menneisyydessä.
lauantai, 12 heinäkuu 2014 03:40

Saksaa vai Messii

Kirjoittanut
Kisat ovat viikonlopun jälkeen ohitse. Neljän vuoden odotus alkaa. Jalkapalloilun MM-kisat ovat tällaiselle futiksen puremalle immeiselle kaikista parhaat. On maita, joiden pelaajista ei ole aavistustakaan. Sitten juuri näistä maista ponnahtaa pinnalle joitakin huippuyksilöitä. Ja joukkueita. Parhaat kiksit olen saanut Ylen välittämistä lähetyksistä, siis valvonut lähes jokaisen pelin. Kansainvälinen kuva on tarjonnut monipuolisia kuvakulmia hidastuksineen. Välillä on tunutunut siltä, kuin olisi unohtunut tuijottamaan pelien siällä olevaa tapahtumaa ikuiseksi ajoiksi. Samalla kun pelejä on riittänyt muu maailma ajatuu sivuun. Ei tarvitse miettiä työttömyyttä, ei raha-asioita, ei yhtään ikävää asiaa. Sitä unohtuu siihen tuijotuksineen ja ajatuksissa pyörii vain yksi ajatus! Oi Suomi, oi! Jospa Suomi saisi olla edes kerran mukana. Tiedostan, että jalkapallo ei ole koko maailmaa. Musiiikkikaan ei, mutta siitä huolimatta oli mukavaan harjoituttaa yksilöllisesti nuorta pelaajanalkua, jonka tavoitteet ovat korkealla. Se oli jo viides kerta. Hänen katseestaan näen, että tiedon ja oppimisen halu on valtava. Aamulla löysin lähikaupan ilmaisesta kirjahyllystä 9 kpl jazzlevyjä. Illalla sitten niitä soittamaan. Oli Billie Holidayta, Sarah Vaughania ja Satchmoa. Niiden jälkeen asetin levysoittimeen  Hurriganesta ja Dave Lindholmia. Pientä ja hentoista otetta. Vaikka levari on pieni, niin siitä se aitous ja rahina kiiri ilmoihin kauniita sointuja. Olen saanut olla yli 24-vuotta raittiina. Kiitos kaikille ja myös itselleni. Haasteellisinta on ollut joskus ja usein maltti, ja lievästi sanottuna tunteiden hillitseminen. Liialliset lupaukset, jotka tarkoittavat vaikkapa sitä, että tunkee itsensä aika moneen paikkaan. Sanallisesti, kirjallisesti ja tapahtumallisesti. Haluaa elää, kokea elämyksiä, sillä tiedämme kaikki, että aika on rajallinen. Toisten kanssa tulee toimeen, toisten kanssa vähemmän. Kello on neljä aamulla. Kesä kauneimmillaan, vaikka pihalla hyttysten läsnäolo vaivaa. Se on pieni kiusa, mutta ärsyttävä. Paukamia keho täynnä. Kutittaa, mutta itse elämä toivon mukaan jatkuu päivän kerrallaan mahdollisimman pitkään. Hyttysineen. Tänään pelataan pronssiottelu Brasilian ja Hollanni välillä. Mielenkiintoiseksi sen tekee välierien tulokset. Brasilia sai kunnolla turpiin, ja Hollanti vähän niukemmin. Olen tykännyt perinteisesti molemmista, joten jompi kumpi. Huomenissa sitten Saksa tulee ilmeisen tehokkaasti kentälle, Argentiina Messeineen. Yksi Messi vastaa yleensä kolmea vastustajaa, mutta tuskin tällä kertaa. On se Saksa niin uskomattoman nerokas jalkapallomaajoukkue, jonka vahvin osa-alue on eittämättä tasaisuus ja äärettömän pitkälle viety taktinen osaaminen. Olkoon hitaat topparit, mutta Messi on vaikeuksissa, ellei Higuain sitten ratkaise. Tai se Di Maria, jolla on ollut kisoissa varmasti eniten laukauksia sekä keskityksiä. Toivoin Lefasta uutta tangokuningasta.  Kakkoseksi jäi. Mutta paras sitten kai voitti, minun arvostelukykyni tangolaulannan suhteen ei riitä. Kaikista suurimmat ovat mielestäni Olavi Virta, Eino Grön, Reijo Taipale ja Amadeus.  Onnea kuitenkin voittajalle. Jalkapalloilun MM-kisoissa  Saksa on minulle esittänyt parasta ja tehokkainta peliä. Mutta voittaako se? Kyllä!  
tiistai, 08 heinäkuu 2014 20:26

Me ollaan sankareita

Kirjoittanut
Onnea Eerolle, onnea Romanille ja paljon tsemiä. MM-kisojen aikaan tulleet uutiset kertovat hienoista saavutuksista myös kotomaan kentillä. Vielä tosin Eero sekä Romanin siirto on vahvistamatta, mutta silti... He ovat loistavalla polulla, kuten Romanin pikkuveli Sergeikin, joka debytoi 15-vuotiaana maan ylimmällä sarjatasolla. Isä ja 3 poikaa. Samassa liigassa! Wau. Kaikista ei tule eeroja, ei se ole jalkapalloilun tarkoituskaan. Syvin olemus lienee, että jokainen lapsi saa kokemuksen lajista. Toivottavasti positiivisen. Se on meistä ohjaajista kiiinni. Jos saadaan tartutettua liekki, sielu saattaa palaa loppuelämän ajan.  Niin on käynyt minulle. Olen kiitollinen valmentajilleni menneestä, lajissa kuin lajissa. Sain harrastaa monia lajeja, ja poikkeuksetta minulla oli kiitettävät ohjaajat. Heidän merkitystään en tosin ymmärtänyt, kauan se kesti, mutta kuitenkin. Usein kaipaan heitä, niitä jotka ovat jo poistuneet keskuudestamme, ja niitä harvoja, jotka ovat elossa. Suomi keskittyy futiksen MM-kisojen finaaleihin. Siinä välillä on hyvä muistaa, että Jari Litmasen ja Sami Hyypiän  ja monen muun jalkapalloilullinen panos elää nuoremmassa sukupolvessa. Se on yksi tie. Mutta polkuja on paljon ja tärkeintä lienee niiden lasten sekä nuorten motivoiminen, joiden ajatuksissa saattaa olla toisenlaiset polut. Tarkoitan ei niin urheilullisia, eikä muitakaan kulttuurillisia polkuja. Yhteisö on jengiyttä parhaimmillaan liikunnan ja kulttuurin ympäristössä!
tiistai, 08 heinäkuu 2014 07:56

Icehearts

Kirjoittanut
Järkytyin eilisestä A-studion raportista. Joka kymmenes alle 18-vuotias on lastensuojelun piirissä pääkaupungissa. Icehearts toimintaa tuntien, eikö sen ajatusmaailmaa voida tuoda mukaan lastensuojelutyöhön?!
Sivu 1 / 4

Kertoimet.com
PELIKOHTEITA!

Jalkapalloveikkaus.com
Jalkapallo -urheilulajien kuningas- on mitä erinomaisin peli vedonlyöntiin. Me suomalaiset emme ole jalkapallossa maailman parhaita mutta vedonlyönnissä olemme: monet kansainväliset vedonvälittäjät jopa karsastavat suomalaisia, koska haistamme parhaat kertoimet jo kilometrin päähän.

Kirjaudu

Kirjat

Cisse by Atik Ismail Isältä Pojille kirja by Atik Ismail Klubin Kundit kirja by Atik Ismail Zoom Juhlii Jälleen by Atik Ismail Pekko Perkko by Atik Ismail

 

GALLERIA


Vierailijoita

Paikalla 69 vierasta ja ei kirjautuneita

TAPETILLA

OMAELÄMÄKERTA

MAAHANMUUTTAJAFUTAAJAT

MARKKU SÖDERSTRÖM

LehPa-77

Empatia

Sympatia

Love and Peace