Tänään(kin) pankkeja tuetaan yhteiskunnallisin keinoin, ihan ulkomaille asti.

Daadirlan Dirlandaa.

Mitäs siitä. Anti mennä vaan. Kreikka on ihana maa. Uuuzoo, Zorbasta, jalkapalloilun Euroopan mestaruus ja pikajuoksijat. Ja filosofien kehto. Kohdusta hautaan. Tuhannen Ateenan kautta.

Mikiksen musiikki tarttuu. Valtio ei voi olla väärässä, jos Kirkan Surut pyyhkii hittilistan kärkeen. Eikä ainakaan asukkaat. Ihania kaikki tyynni, kaikki ne, joita tunnen. Halaavia, palaavia, ihanan tempperamenttisia, melkein sukua turkkilaisille tai toisten päin. Mene ja tiedä, mutta tosi on.

Turkin ja Kreikan välinen liitto on kuuma kuin helleenien helvetti. Vain suuri ja mahtava Nato, sitä pystyssä pitää. Kypros on jaettu ilo. Tunnustettu ja vallattu. Omaksi havaittu, omaksi nimetty.

Kahteen kertaan pääsin minäkin noille maille. Ateenassa takkiin tuli 8-1, pelipaitaan hiki, ja yleisö ulvoi. Kyproksessa päästiin vähemmällä. Nolla-kaksi. Mutta molemmille kotona kostettiin. Z-hän elää.

Kreikka uppoaa meikäläisiin värinkin vuoksi. Kun sen yhdistää Jukka Kuoppamäen tunnetuimpaan lauluun, hyvä mieli ui aivoihin. Värillä väliä. Tottamaar. Tosi on.

Tzatziki on herkuista ihanin. Suussa sulavaa, salaattien, kalan ja vaikkapa lihan kaa. Sitä teemme iltaisin Pöljällä, kun syönnin ohella, puhumme pankeista ja politiikasta. Tulevasta pääministeristä.

Keskustan ehdokkaista pidän ylivertaisena Mauri Pekkarista. Hänessä, jos kenessä, on kreikkalaisen ajattelijan verta. Niin suuret ja kauniit sanat, niin vaatimattomalta mieheltä, jossa elää vielä henki, joka saattaa kuljettaa kokonaisen yhteiskunnan ylitse karikoiden, talousvaikeuksien, kohti avarampaa merta. Jossa tuuli ei lainehdi, eikä myrsky meitä petä.

Olen varma, jos Maurille valta, veneemme ohjautuu pörssien, indeksien ja heliborien läpi tyyneen satamaan, missä oliviipuiden tuoksu, ja sypreenien väri palauttaa kansakuntaamme uskon tulevaisuuteen. Mauri "The Man". Tosi on.

Oman nuoruuteni väkevin muisto lepää kreikkalaisuuden lisäksi keskustalaisuudessa.

Kekkoslaisuuden kauneimmissa kehdoissa, punamultaisessa yhteistyössä, jolloin ekologisista kriiseistä ei tietoakaan, kaupan ja teollisuuden yltäkylläisessä ihanuudessa, viennin vetäessä, rajojen läpi ja halki. Turvallisuuden ja tulevaisuuden siemenkodassa, johon aina luotti, joka koskaan ei pettänyt, jota rakasti. Oi aika, palaathan takaisin?

Näen jo silmissäni kuinka Paavo (ei Väyrynen ) ja Mauri yhdessä tanssien, laulaen, ja ehkäpä lasillisen uuzoakin hörpäten, kertovat seuraavan hallituksen kokoonpanosta, jossa puolet päteviä miehiä ja toinen puoli vielä pätevämpiä naisia. Vasemmalta ja keskeltä.

Mutta ne naiset? Miten ne liittyvät Kreikkaan?

Kreikkalaisiin jumalattariin, kuten Gaiaan. Hänen luomiskertomuksensa; Gaia, kaunis, nousi ylös. Hän on uskollinen perusta. Kaiken. Ja oikeudenmukainen. Tähtikirkas taivas, sama itsensä, vastaamaan hänen puolelta ja on koti ikuisesti siunattu Jumalan.

Taidankin mennä sekaisin Marista... Tosi on...