Menin miinaan. Seppo Rädyn kommenttiin. Muistoni Saksasta eivät ole niin puhtoisia. Liikaa kontrollia ja nimenomaan kontrolloitua peliä. Gerd oli idolini. Siinä kaikki. Mutta matkaan vaan Joren ja Jukan kaa.

Lento ookoo, Kuopiosta tunnissa Stadiin ja parissa Dusseldorffiin. Avis odotti neljäneessä kerroksessa ja mersu. Hopeanuoli, jota Jiit vuorotellen zombailivat. Ja hyvä niin, sillä itse olisin ajanut taatusti tiltit. Sen verran vauhtia moottorieteillä. Kaasua komissaario Kananen, ups ei muistella mennyttä historiaa.

Kanasella on mukanansa mukava Diego kirja. Koko matkan ajan yritin lainaa sitä, mutta aina kävi niin, että Jukka ehti kuorsata, eikä päässyt avamaan ovea. Onneksi niin, sillä parempi ettei sorru Diegoiluun, siis silloin kun Maestro sitä teki. Speed kingiä lauloin yöllä, kun en saanut nukutuksi. P ikkaisen kalsaa, ja Jiiden ,kuorsaukset. OOn aamuvirkku nääs.

Jore siis ajoi, ja Jukka kartanlukijana. Kölniin snadi matka, pienempi kuin itse tuomiokirkko. Käveltiin sata metriä sinne, toinen tänne. Syötiin Dönerit. Halpaa, leipä parasta. Ja kokista palan painikkeeksi. Maha melkein täynnä suuntana AAchen. Ja kappas vain, oltiin jo perillä. Ei muuta kuin kävelemään. Siellä sitten törmättiin keltamustiin, enkä tarkoita Banzai Laitista. Vaan Alemania Aachen väreihin. Yellow shirt will shine again, en nyt muista miten Saksaksi.

Pari fania tavattiin ja kysyttiin kohteliaasti, milloin peli. Perkele, donnerwetter, ILLALLA. TIVOLI-AREENALLA.

Lippuja haettiin sitten kirjakaupasta, hyvät mestat ja vähän yli 30 ecuu piletti. Hotelli etsittiin. Vaikka navi-kati yritti eksyttää muutaman kerran. Se löytyikin ja olimme ylpeitä, HOTELLI MARX!

Matsiin oli aikaa muutama tunti, ei ku menox, ja suunnattiin uuteen TIVOLIareenaan. Mitä helvettiä, jengiä jo kaksi tuntia ennen matsin alukua paikalla. Upeaa, ja kaikilla loistava fiilis, sillä kuka tahansa kaataa sarjajumbon, jolla neljä pinnaa kasassa. Siis punavalkea Ahlen... jatkuu