Elis Ask

Kirjoittanut Atik Ismail on 03.01.2009.

 

  Nyrkkeily, koko elämä. 12-vuotiaana v.1938 Kalliossa Hesarin ja Pengerkadun kulmaan. Urheilusaunaan. Immun talli. Siellä ensimmäiset kosketukset, siellä koukku. Joka jäi elämään, ja sen jälkeenkin.

  Muistan Eliksen Vanhasta Messuhallista. Hän treenautti boxareitaan, tuli tsiigaamaan futismatseja. Hän näki minusta, että minulla oli päihdeongelma. Ei torunut, vinkkasi silmäänsä. Nyt ymmärrän; olisi pitänyt vinkata takaisin. Ymmärrän, että se oli kutsu raittiuteen. 

  Kehän lumous heijastui Eliksen kehosta. Kutsu, kaipaus ja siinä oleminen, ja eläminen. Nyrkkeilijän asia ei ole pitää itseään hyvänä. Siitä puolesta huolehtii yleisö, jos se katsoo olevan aihetta. Näin on todennut Elis Ask  Ilmo Lounasheimon toimittamassa kirjassa;" Hyvää iltaa nyrkkeilyn ystävät."

Niin kuin Harrin, Alin, niin tämäkin kirja, on aina lähellä. Kuten sinä ELIS ASK!

 

SEURAAVASSA JANNE ROMPPAISEN MAINIO TARINA  www.boxing.fi 

 Jos suomalaiseen ammattinyrkkeilyyn vaikuttaneista hahmoista tehtäisiin erilaisia rankinglistoja, Elis Ask veisi ykkössijan niistä monilla. Kaikkien aikojen tunnetuimman nyrkkeilyvaikuttajan, suurimman promoottorin ja värikkäimmän persoonallisuuden tittelit kuuluisivat kiistattomasti hänelle.  Jo 18-vuotiaana 1944 hän valloitti Suomen mestaruuden kärpässarjassa ja kahtena seuraavana vuonna tuli kultaa painoluokkaa ylempänä kääpiöissä. Amatöörimenestys ei kuitenkaan missään vaiheessa kiinnostanut suomalaista, vaan hän tahtoi myös rahaa, ja kun ruotsalainen Edwin Ahlqvist tarjosi hänelle ammattilaissopimusta, hyväksyi Ask sen oikopäätä. ”Jokainen nyrkkeilijä on kai hieman omituinen, mutta joka antaa hakata itseään ilmaiseksi on jo pähkähullu”, kuten Ask itse asian muotoili. 76:sta amatööriottelustaan hän voitti kaikkiaan 70.

Ask aloitti paidattoman urana kääpiösarjassa joulukuussa 1946 kuuden erän pistevoitolla ranskalaisesta Marcel Josiesta. Seuraavana vuonna Ask kohtasi ja voitti uransa ainoan kotimaisen vastustajan, turkulaisen Viljo Salmisen pistein. Askin vastustajat eivät alussa olleet aivan huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta hänen nimensä kohosi Euroopan arvolistoille nopeasti. Jo kymmenen voitetun ottelun jälkeen hänen nimensä oli listan kuudentena. Ask oli monipuolinen nyrkkeilijä, joka oli sekä teknisesti taitava, nopea että myös voimakas.

Vuonna 1948 Ask kohtasi uransa ensimmäisen todellisen haasteen, kun Ahlqvist hankki hänen yhdenteentoista otteluunsa vastustajaksi maailman huippuihin lukeutuneen ranskalaisen Theo Medinan. Medina oli ykköshaastajana samalla Euroopan listalla, jolle Ask oli vastikään noussut ja aiemmin ranskalainen oli myös ollut sarjan Euroopan mestari. Vedonlyönnit kulkivat selvästi kokeneen ranskalaisen hyväksi, mutta kehässä komennon otti 21-vuotias suomalainen. Vaikka hän toisessa erässä menettikin muutaman hampaan Medinan koukun seurauksena, piti hän ottelun hallinnassaan ja nujersi Medinan lopulta kuuden erän jälkeen. Voitto nosti Askin myös maailmanlistalle, jossa hän sijoittui yhdeksänneksi. Nimi säilyi listalla senkin jälkeen, kun hän vaihtoi painoluokkaa ja siirtyi höyhensarjaan.

Seuraavaksi Ask siirtyi ottelemaan Isoon-Britanniaan, jossa voitot jatkuivat. Kansainväliselle tasolle kuuluneet Johnny Molloy ja Eddie Miller kärsivät tappiot suomalaiselle, joskin Miller venyi ensimmäisellä yrityksellään ratkaisemattomaan. Nämä saavutukset nostivat Askin maailmanlistalla ensin viidenneksi, ja kun Sandy Saddler otti maailmanmestaruuden nimiinsä tyrmäämällä Willie Pepin 1948, kohosi Ask peräti listan kolmanneksi. Saavutuksen arvo lisääntyy entisestään kun katsotaan, minkälaisia nimiä hänen edellään oli: mestari Saddler kuuluu 103 kaadollaan nyrkkeilyhistorian kaikkien aikojen kovimpiin tyrmääjiin ja höyhensarjan suurimpiin legendoihin, Pep arvostetaan yleisesti yhdeksi kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä kaikki painoluokatkin huomioiden ja kakkoshaastaja Ranskan Ray Famechon oli sarjan Euroopan mestari. Uusintaottelussa sattunut uran ensimmäinen tappio Johnny Molloylle tosin pudotti suomalaisen nimen alemmas seuraavana vuonna 1949.

Vuonna 1949 Askin uralla alkoi myös seuraava aikakausi. Manageriksi siirtynyt raskaansarjan entinen nyrkkeilylegenda Jack Dempsey kiinnostui lahjakkaastasuomalaisesta ja kutsui tämän suojiinsa Yhdysvaltoihin. MM-tittelistä unelmoinut Ask hyväksyi tarjouksen oikopäätä ja siirtyi Atlantin taakse rakentamaan uraansa.Ottelut uudella mantereella käynnistyivät neljällä voitolla, ja pistevoitto kuubalaisesta, niin Pepin kuin Saddlerinkin kohdanneesta Miguel Acevedosta kohotti suomalaisen vielä sarjansa arvolistalla viidenneksi. Amerikkalaiset lehdet tosin kritisoivat ”Ellis Askin”, kuten hänen nimensä sikäläisittäin kirjoitettiin, iskuvoimaa, mutta saavutus itsessään oli arvokas. Ohjelmaan mahtui myös neljän erän näytösottelu mestaruuden uudestaan voittanutta Willie Pepiä vastaan.Tosiottelustakin oli puhetta, mutta sellaista ei järjestynyt.

Painovaikeuksista kärsinyt Ask siirtyi sarjaa ylemmäs kevyeen sarjaan, mutta edessä oli vastatuulta ulottuvampien ja luonnostaan suurempikokoisten vastustajien kanssa. Kaksi Lontoon matkaa päättyivät tappioihin, tosin niiden vastapainoksi Ask hankki myös muutamia hyviä voittoja. Vuonna 1950 Ask päätti yrittää vielä uudestaan uraa Yhdysvalloissa, mutta matkasta muodostui raskas pettymys. Reissun kolmannessa ottelussaan Ask kärsi uransa ensimmäisen ja ainoan puhtaan tyrmäystappion, kun Yhdysvaltain rajuiskuinen Jackie Graves löi hänet ulos toisessa erässä. Haaveet suurotteluista saatiin unohtaa saman tien ja paluu Eurooppaan oli jälleen edessä.

Asioita hetken harkittuaan Ask päätti alkaa tavoitella totisesti Euroopan mestaruutta, joka uran huippuvuosina oli jäänyt voittamatta. Harjoitteluun löytyi uutta intoa ja tuloksiakin alkoi tulla. Kykyjensä puolesta Euroopan ykköseksi rankattu Ask oli hyvinkin kelvollinen kohtaamaan sarjan mestaruutta hallinneen ranskalaisen Pierre Montanen, mutta taloudellinen puoli tuotti ongelmia. Lopulta Ask otti itse vastuulleen myös kamppailun rahoituksen, ja niin Suomessa nähtiin kaikkien aikojen ensimmäinen EM-ottelu 17.8.1951. Ask aloitti kamppailun vahvasti ja käytti ranskalaista polvillaan jo ottelun alkupuolella, mutta Montane antoi hänelle kovan vastuksen. Ottelu eteni Askin niukassa hallinnassa aina sen kahdenteentoista erään saakka, jolloin suomalaisen vasen koukku tyrmäsi ranskalaisen. Näin Askista kruunattiin maamme ensimmäinen ammattilaisten Euroopan mestari.

Mestaruuskausi jäi kuitenkin vain muutaman kuukauden mittaiseksi. Ask puolusti titteliään tammikuussa 1952 vapaaehtoisesti tanskalaista Jörgen Johansenia vastaan, jonka kanssa hän oli ehtinyt otella jo kolmeen kertaan. Molemmat miehistä olivat voittaneet toisensa kerran ja otelleet kerran myös tasan. Tällä kertaa oli kuitenkin jälleen Johansenin vuoro olla parempi, ja niin titteli jäi hänelle Tanskaan. Tämän jälkeen motivaationsa menettäneestä Askista tuli kehien kiertolainen ja uransa viimeisistä kymmenestä kamppailusta hän voitti ainoastaan yhden.

Vuonna 1957 Ask perusti oman ammattinyrkkeilytallinsa, josta hän oli haaveillut jo pitemmän aikaa. Ask oli lopettanut nyrkkeilemisen jo 1955, mutta raskaansarjan olympiamitalistin Ilkka Kosken poisjäännin vuoksi hän joutui ottelemaan itse ensimmäisen järjestämänsä tilaisuuden pääottelun. Ratkaisematon ranskalaista Roger Prientiä vastaan päätti lopullisesti Askin uran, joka sisälsi kaikkiaan 40 voittoa, 17 tappiota ja viisi ratkaisematonta. Askin tallin myöhemmissä ammattilaisilloissa esiintyivät monet Euroopan ja maailman huiput. Hänen suojissaan Risto Luukkonen, Pekka Kokkonen ja Olli Mäki nousivat maailman huipulle ja monet muutkin iskijät eurooppalaiselle kärkitasolle. On epätodennäköistä, että yksikään toinen suomalaispromoottori yltäisi vastaaviin saavutuksiin. Toisaalta Ask sai kokea myös koko joukon vastoinkäymisiä. Amatööriliiton kanssa välit olivat täysin tulehtuneet eikä rahoitusapua tallille tullut mistään. Kun vielä eduskunta laati lain, jonka mukaan ammattinyrkkeilyä verotettiin kovemmin kuin muita huvitapahtumia, olitoiminnan jatkaminen hankalaa ja lopulta tallin talous romahti. 'Harvaa miestä maailmassa on kunnioitettu yhden miehen verolla', Ask itse virnisteli säädökselle. Lopulta Ask sai myös ansaitsemansa tunnustuksen valtion taholta, kun hänelle myönnettiin urheilijaeläke.

Promoottorin uran jälkeen Ask auttoi vielä useita nyrkkeilijöitä. Hän etsi pitkäänraskaansarjan nyrkkeilijää, josta olisi voinut kouluttaa mestarismiehen, muttasellaista ei löytynyt. Ylipäänsä Ask ei kieltänyt apuaan keneltäkään, joka halusi oppia lisää nyrkkeilystä. Askin vuonna 2003 tapahtuneen kuoleman seurauksena päättyi suomalaisen nyrkkeilyn yksi merkittävä aikakausi.

Kirjat

Cisse by Atik Ismail Isältä Pojille kirja by Atik Ismail Klubin Kundit kirja by Atik Ismail Zoom Juhlii Jälleen by Atik Ismail Pekko Perkko by Atik Ismail

 

GALLERIA


Vierailijoita

Paikalla 16 vierasta ja ei kirjautuneita

TAPETILLA

OMAELÄMÄKERTA

MAAHANMUUTTAJAFUTAAJAT

MARKKU SÖDERSTRÖM

LehPa-77

Empatia

Sympatia

Love and Peace