Harri Piitulainen

Kirjoittanut Atik Ismail on 01.01.2009.

 

 

 Minun jälkeni ovat OVAT OMANI, eivätkä kenenkään muun.

Se, että näytän kehässä hitaalta, joskus jopa kankealta, on pelkkää hämäystä. Ajatukseni juoksee nopeammin kuin pallo, pallo nopeammin kuin yksikään isku. Eikä tämä ole viisastelua, tämä on opittua elämää.

Ja nyt kerron totuudellisuuden. Pääsette ehkä jäljilleni, mutta varoitan; Ne katoavat jäljettömiksi, peittyvät salaisuuden vietäväksi, eikä niitä löydä kukaan, ei koskaan. Aluksi haluan kertoa, että tarinallani en halua nostaa itseäni korkeammalle kuin kukaan muu, sillä totisesti, tiedän paikkani. Eikä tämä ole ylpeilyä, turhanpäiväistä älykkyyttä, vaan kokemusten ja tuhansien toistojen tuoma elämys, josta olen kiitollinen, paitsi itselleni, myös teille kaikille. Vilpittömästi ja aidosti, niin kuin vain ihminen ja nyrkkeilijä puhtaimmillaan - riisuessaan itsensä alasti peilin edessä.

Pukuhuoneessa ennen matsien alkamista, harjoituksiin mentäessä, jo ennen ensimmäistä parkaisua, ja potkaisua. Sillä sisään on kaikki kirjoitettu, ennen syntymää tai viimeistään sen hetkellä.

Syntymäksi kutsun kaikkea, joka liikkuu ja on näkyvissä. Hahmotusten ja havaintojen ulottuvilla. Kaukana, ja lähellä. Lähellä ja tavoittamattomissa.

Jokainen askel kasvaa ajan saatossa, mutta on oltava tarkkana. Liiallinen eksyminen totutuista poluista hankaloittaa löytämistä. Ilon, leikin, pelin ja kaiken, joka on meissä jalkoihin, käsiin ja päähän juurrutettuna. Muistikuvat tahraavat tulevaisuutta, joten kaiken tarpeellisen kokeminen on itsestään löytyvä teko, tapahtuma ja liike.

Usein on minun vaikea valita monista mahdollisuuksista, se paras. Huomatakseni; vain haasteellisuuksien kautta nyrkkeilijä oppii ymmärtämään ja näkemään enemmän kuin joskus on tarpeen.

He kysyvät. Mistä oppi? Missä nöyryys?

Minä vastaan.

Sukupolvilta, läheltä ja kaukaa. Ja jos totuudelle on avoin, se on oikeaa nöyryyttä.

Eikä siinä ole mitää väärää, ei minua sen johdosta kannata tuomita. Ja totisesti minä jatkan vielä, että meissä jokaisessa elää mahdollisuus, eikä minun mahdollisuuteni ole keneltäkään pois. Olen ottanut oppia toisilta oppia.. Toistanut toistoja.

Jokaisen ihmisen ja nyrkkeilijän ajatuksissa on jonkun toisen liike ja toisto. Ja omaa. Omaa. 

 

 

Kirjat

Cisse by Atik Ismail Isältä Pojille kirja by Atik Ismail Klubin Kundit kirja by Atik Ismail Zoom Juhlii Jälleen by Atik Ismail Pekko Perkko by Atik Ismail

 

GALLERIA


Vierailijoita

Paikalla 10 vierasta ja ei kirjautuneita

TAPETILLA

OMAELÄMÄKERTA

MAAHANMUUTTAJAFUTAAJAT

MARKKU SÖDERSTRÖM

LehPa-77

Empatia

Sympatia

Love and Peace