Muhammad Ali

Kirjoittanut Atik Ismail on 02.01.2009.

 

 

 Kehä. Kettu. Kaikki Kaunis. Sinua palvon. Sinua itkin. Olit suurin ja kaunein. Yhä. Elämä ei sammu, elämä ei lakkaa olemasta. Elämä on musta ja valkoinen. Claysta Aliin.

Muistan kuinka nojasin äitini kainaloon. Turvaan pakenin, sillä pelkäsin. Turhaan. Sinusta tuli mestari. Myös Ihminen ja se on suurempaa kuin mikään muu. Sinusta tuli sankari. Kiitos siitä!

Televisio oli mustavalkoinen, lähetys aamuyöstä, mutta saimme luvan valvomiseen. Se kannatti.
Ali voitti, äiti itki, isä poltti punaista norttia, sitäkin jännitti, mutta ei se osanu pukea niitä sanoiksi, se vaan veti röökii ketjuna. Mä hyppäsin äidin kaulaan, halasin häntä, ja rutistin melkein kuoliaaksi. Kaksoisbroidi tsiigas meitä pitkään, se katto faijaa, ne nyökkäs. Kai se oli hyväksynnän merkki.

Mä hoipertelin kouluun, huusin ilmaan, ääneni käheäksi, että meillä on suurin ja kaunein. Aurinko pilkahti esille, hymyillen. Mä olin kiitollinen, että Jumala soi olotilaa. Hyvää sellaista. Rukoilinkin, ihan innostuksesta, pyysin lisää voittoja Alille. Vasta myöhemmin tajusin, että pyynnöt ovat pahasta.

Mutta Ali vei, muut vikisi. Se nuiji lähes kaikki. Mä en siitä hakkaamisesta oikein tykännyt, mutta olin jo pienestä pitäen pitänyt mustien puolta. Ja se jatkui, tuntui siltä, että niitä syrjittiin Usassa, eikä pelkästään tuntunut, sen näki televisiosta. Mutta Alilla oli jotakin muuta kuin tehokkaat kädet. Se liike. Siihen ihastuin. Rytmi ja sen sulavuus!

Mä menin aina ennen käsistreenejä salaa kurkistaa Ruskiksen nyrkkeilysalia, näkisinkö mä joitakin boxareita! Olin ainakin näkeväni Harri Piitulaisen, en ollu ihan varma, siellä oli joku nainenkin, olikohan niitä Vartiaisia? Ja sit sellainen Jussi niminen mies, joka valmensi. Sali tuoksui hyvältä. Päärynäpallo kolisi ja kehäkello soi tiuhaan tahtiin. Jännä juttu, kun mä tsiigasin sitä touhuu vähän aikaa, mä luulin olevani Ali. Ei ollenkaan huono juttu käsipalloon ja futikseen. Jalat ja kädet niissäkin pitää toimia! Koko keho, niin kuin MUHAMMAD ALILLA!

Viime aikoina olet tullut elämääni, yhä uudelleen ja uudelleen, nyt näyttöpäätteen kautta ja kun kuulen sinun laulavan Stand By Me:n, minä olen onnellinen- vaikka raavas mies olenkin- itken. Se koskettaa, kuten sinun elämäsi. Eilen, tänään ja NYT!

Kirjat

Cisse by Atik Ismail Isältä Pojille kirja by Atik Ismail Klubin Kundit kirja by Atik Ismail Zoom Juhlii Jälleen by Atik Ismail Pekko Perkko by Atik Ismail

 

GALLERIA


Vierailijoita

Paikalla 41 vierasta ja ei kirjautuneita

TAPETILLA

OMAELÄMÄKERTA

MAAHANMUUTTAJAFUTAAJAT

MARKKU SÖDERSTRÖM

LehPa-77

Empatia

Sympatia

Love and Peace