Arvostelu Isiltä Pojille kirjasta:

Julkaistu 2.11.2007 1:31:21

TS/Tammi/Jussi Puikkonen
Entinen huippujalkapalloilija Atik Ismail (vas.) on yhdessä Marko Leinon kanssa kirjoittanut sukupolvien väliseen kuiluun kurkottavan romaanin Isiltä pojille.
Isä, poika ja pallo
Atik Ismail ja Marko Leino: Isiltä pojille. Tammi 2007. 197 s.

Antti Karumon neljän vuoden takaisessa romaanissa Haaveena unelma on kohtaus, jossa isä ja poika siivoavat autotallia. Se on suomalaisten miesten tapa olla yhdessä, touhuta ja puhua mistä tahansa, mutta ei henkilökohtaisista asioista.
Itse romaani kertoo NHL:ssä menestyneestä jääkiekkoilijasta Juhasta, hänen Suomessa asuvasta perheestään sekä siitä miten pojan urheilu-ura ja jääkiekolla tienaamat miljoonat vaikuttavat ihmissuhteisiin, muun muassa isän ja pojan väleihin.
Entinen huippujalkapalloilija Atik Ismail on yhdessä Marko Leinon kanssa kirjoittanut romaanin Isiltä pojille, sukupolvien väliseen ikuiseen kuiluun kurkottava teos sekin.
Urheilu, nimenomaan jalkapallo, on kirjassa vahvana läsnä. Otto on nuorena lupaava jalkapalloilija, lajille elämänsä omistanut nuorukainen, jonka unelmat sota murskaa. Hän palaa sotareissulta invalidina, vailla toista jalkaa.
Oton poikaa Olavia ei futis kiinnosta eikä kontakti isään ole muutenkaan kohdallaan. Kuten Karumon romaanissa autotallia siivotessa, Oton ja Olavin läheisin hetki on jalkapallo-ottelussa, siinä ainoassa, jossa he yhdessä käyvät.
Olavi tuntee vahvana isän läheisyyden, mutta mistä isä puhuu - jalkapallosta.
Toinen mahdollisuus keskusteluun on isän sairasvuoteen äärellä, mutta sekin jää käyttämättä. Todellinen kohtaaminen on ylivoimaisen vaikeaa.
Olavilla on oma poika Jari, joka avioeron jälkeen tapaa isäänsä pari kertaa kuussa. Yhtäällä romaani kertoo Olavin kasvusta isänä. Hän ei halua toistaa samoja virheitä kuin oma isänsä.
Otto on sodassa unelmansa kadottanut ja katkeroitunut, joten siinä suhteessa Olavin lähtökohdat ovat paremmat. Ongelma on kuitenkin se, ettei hänelläkään ole kuin yksi isänmalli, olosuhteiden pakosta vääristynyt.
Yhtenäinen teksti
Isiltä pojille liikkuu ristiin eri aikatasoilla aina sotavuosista 1950-luvun kautta 1970-luvulle. Ja tekee sen tavalla, joka merkittävästi ryhdistää tarinan jännitettä.
Samalla sekä Otto että Olavi saavat lihaa luidensa ympärille ja menneisyys selittää myöhemmät tapahtumat ilman liiallista alleviivaamista.
Isä-poika-suhteen ohella romaani ruotii sodan käyneen sukupolven lasten elämää. Kun sodassa olleet isät kärsivät, se näkyy jälkipolvissa.
Asia ei tietenkään ole ensimmäistä kertaa esillä, mutta Ismail ja Leino onnistuvat lähestymään sitä puhuttelevasti.
Paikoin tekstiin on ladattu paljon tunnetta. Erityisen liikuttava on Olavin ja Jarin välinen loppukohtaus.
Isiltä pojille on kahden kirjailijan työtä.
Lopputulos on yhtenäinen eikä tekstistä pysty sanomaan kuka mitäkin on kirjoittanut. Helppo on tietysti olettaa, että ainakin jalkapalloa koskevat ajatukset ovat pääosin Ismaililta lähtöisin.
Leino on romaaneista elokuvakäsikirjoituksia muokatessaan tottunut käsittelemään toisten tekstejä. Villi arvaus on, että romaanin lopullinen versio on pitkälti hänen käsialaansa.
Siihen viittaa käytetty tyyli sekä Ismailin kotisivuillaan antama kommentti Leinosta: "Mies sanojen takana, edessä ja jokapuolella, eikä koskaan tiellä."
KIMMO RANTANEN
Julkaistu 2.11.2007 1:31:21

Atik Ismail ja Marko Leino

ISILTÄ POJILLE

Tammi, 2007

Onko jalkapallo maailma?

Sotamies Otto Kilpinen, 19 v.,

mietti jalkapalloa Suokumajärven

länsirannalla Kannaksella heinäkuussa

1941, kun helsinkiläisistä koottu

Vallilan rykmentti odotti hyökkäyskäskyä.

Oton lisäksi rykmenttiin

kuuluivat muun muassa Sten Suvio,

ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyn

olympiavoittaja, ja kilpauimari,

tuleva ministeri Väinö Leskinen.

Romaanihenkilö Otto oli harrastanut

mielilajiaan lapsuudestaan

lähtien maineikkaassa pääkaupunkilaisseura

Kiffenissä. Hänen suurena

unelmanaan oli tulla maailman parhaaksi

jalkapalloilijaksi, siksi tärkeintä

elämässä hänelle olivat jalat.

Jatkosodan alun pauhua kuunnellessaan

Otto tuumi, että jos joku

puhuu jalkapallosta tai sodasta joukkuelajina,

puhuu täyttä potaskaa.

Molemmissa tulos mitataan yksilön

panoksella ja itsekeskeisyydellä, ja

siksi henkisesti voimakkaimmat vievät

kummassakin voiton.

Otto on Isiltä pojille -romaanin

ukki.

Atik Ismailin ja Marko Leinon

kirjan keskushenkilö on Oton poika

Olavi Kilpinen, joka selvittelee suhdettaan

sodan katkeroittamaan isäänsä.

Olavi itse hajottaa avioliittoonsa

juopottelemalla ja yrittää etäisänä

luoda suhdetta poikaansa Jariin.

Kolmen sukupolven miehistä

kertovassa romaanissa on lupaavia

aineksia. Kiinnostavaa on, että siinä

ei muisteta vain voittoja ja riemua.

Lapsuuden futismatseihin kuuluu

myös surua, tappioita ja epäonnistumisia.

Olavin arvokkain muisto isästään

on se, kun tämä halasi häntä

kerran jalkapallo-ottelussa.

Oton ajatuksia jalkapalloilusta ja

sodasta lukiessa teki kuitenkin mieli

väittää vastaan. Joukkuepelaamisen

sielu ei ole yksilön itsekeskeisyys

vaan kanssapelaajan samanlaisuuden

ja vertaisuuden oivaltaminen.

Kun sen ymmärtää, oppii luottamaan

muiden suoritukseen, oppii syöttämään.

Otosta ei tullut joukkuepelaajaa,

sillä kranaatin sirpale katkaisi

säären kohta hyökkäyksen käynnistyttyä.

Oton jalkapalloilijan ura loppui

siihen ja katkeruus alkoi.

Siinä Otto sen sijaan oli oikeassa,

että vihan tunne ei saa hämärtää harkintakykyä.

Sitä opetetaan nyrkkeilysalilla

ja takapihalla. Kun tappelet, älä

hermostu, tai kun vastustaja osuu, ei

kannata suuttua. Sillä jos menetät

malttisi, häviät.

ANTTI HEIKKINEN