Runo Pekka Parkkisen muistolle

Kirjoittanut Atik Ismail on 25.05.2008.



RUNO PEKKA PARKKISEN MUISTOLLA.


Kohti huomista hymyä. Valoa kohti. Valoa.
Maailmahan on hetken leikki, jota kohtalon sormi johtaa.
Sinne se menee, janana ja janona.
Kulku maailman menoon, jota ei näyttöpisteestä saa, jota ei sieltä tappioksi voida osoittaa, jota itse asiassa ei ole, joka on koskematon.
Pyhä.
Me tiedämme tuon jutun. Nauramme.
Kuuluu myös huuliharpun soitto, hämmästyneen lapsen syleilemä yksinäisyys, joka hohtaa kaiken yllä.
Edessä elämä, musta lakattu pöytä ja pöydällä balsapuinen silta.
Siinä melkein koko juttu, yllättäväksi ylittää.
Olen kutsuttu ja tulen, olen paikalla, vaikka kutsuttu, olen poissa pelistä, vaikka en pelaa. Jos nyt maailma malttaa odottaa sen verran, että ehtisin sanoa, niin jumalauta, tämä kirjoitus ei loppuisi koskaan ja muistaakseni kaiken sen, mitä sinun sanotaan tehneen esimerkiksi eilen, minun täytyisi olla mieheksi aika piru, sanon ja juon itseni taas taivaanrannan taa.
Yö on ollut aina. Yö on tullut juuri. Älä säpsähdä.
Yössä johon päivä tulee sokaisee silmäluomet ja räväyttää metsän auki. Runoilija pelkää, tapahtuu kummia.
Aamut kertovat vain voittajien historian. Eikä ole totisesti runoilijan vika, jos tyrnannit nukkuvat huonosti. Lapsen uneen, ihmislapseen hätään, rikkinäisten peilien, toteenkäytettyjen sanojen pinnalle, annat toivoa kaukaisuudesta tuleville, viisauden teille. Tyranneille rauhallisia unia, ilman ihmeellisiä unileluja, he ovat purreet kielensä verille ja huulet ja huulet, pyyhkineet vaahdon suupielistään, kylmän hien otsalta, muuranneet huoneen ovensa umpeen, puistattaa ajatella, että tälläkin hetkellä maailmassa kidutetaan niin monia ja tehty köyhyys kuin kuorittu korkkipuu palmuöljyn vietävissä.
Sinussa on voima, pystyrättejä. Rantaudut maahan, joka on vetänyt vatsansa sisään joen, joka virtaa unen läpi. Sen yli ei pääse, sillat on räjäytetty edessä ja takana. Ei sokea tarvitse ripsiä näkönsä suojaksi. Matka sinne jossa kaikki eivät vielä juo Coca-Colaa, syö Coca-Colaa, puhu Coca-Colaa on pitempi kuin matka pääkallon ympäri. Missä muussa säässä kuin Coca-Colassa, pilvet syttyisivät tuleen ja palaisivat, No No No niminen ilotyttö löydettäisiin murhattuna, ruumissaan ammottavia haavoja ja viiden dollarin seteleitä, joissa jokaisessa jonkun amerikkalaisen nimikirjoitus?
Kyllä yksi runoilija aina yhden pienen kansakunnan herättää.

Hyräillä täällä, ja jos nyt maailma malttaisi odottaa sen verran, että ehtisin sanoa, niin jumalauta, tämä musiikki ei loppuisi koskaan.

Kirjat

Cisse by Atik Ismail Isältä Pojille kirja by Atik Ismail Klubin Kundit kirja by Atik Ismail Zoom Juhlii Jälleen by Atik Ismail Pekko Perkko by Atik Ismail

 

GALLERIA


Vierailijoita

Paikalla 61 vierasta ja ei kirjautuneita

TAPETILLA

OMAELÄMÄKERTA

MAAHANMUUTTAJAFUTAAJAT

MARKKU SÖDERSTRÖM

LehPa-77

Empatia

Sympatia

Love and Peace